Ravinto

V***n Vegaanit

Noniin rakkaat ystävät. Jos teitä kiinnostaa minun ”vegaani” tarinani, stay tuned.

En nyt jaksa alkaa surkuttelemaan, sillä se ei vaan sovi persoonalleni. On kumminkin todettava, että kyllä se vuosi hurahtaa nopeasti jos harhautuu hetkellisesti fokuksestaan. Ah tuo ihana ilmiö…. ihastus, parisuhteet, sydänsurut. Noh, joka tapauksessa takaisin tähän minun vegaani projektiin, joka nyt on lähinnä vain pyörinyt tuossa sivussa.

Viime vuonna toukokuussa päätin kokeilla ainakin pari viikkoa vegaanisella ruokavaliolla. Siirtymä tuntui minulle sopivalta ja luonnolliselta seuraavalta askeleelta, sillä olin vuosien varrella pikkuhiljaa muokannut ruokavaliota itselleni sopivaksi. Kilpailuvuosilta, ja eri valmentajien kanssa työskentelyn tuloksena toki perus runko ruokavaliolle ja tarvittaville vitamiineille oli kunnossa. Olin jättänyt 2015 maitotuotteet pois ruokavaliosta, jonka jälkeen myöhemmin myös punaisen lihan. Joten käytännössä omalla kohdalla kyseessä ei ollut mikään täyskäännös ja totaalimuutos. Jätin vain pois kananmunat, kanan, sekä kalan. En oikeastaan koe että tein mitään sen suurempia ponnisteluja muutokseen. Tsekkasin vitamiinit  uusiksi, sekä otin tarkemmin selvää kasviperäisistä proteiinin lähteistä. Mitä ne sisältävät, kuinka paljon niissä on proteiinia per 100g, jotta voin paremmin ymmärtää itse raaka-ainetta. Sitten konvertoin vegaaniset lähteet omaan ruokavalioon sopivaksi ja jatkoin elämää sillä. Pyrin toki vaihtelemaan eri raaka aineita mahdollisimman paljon, jotta ruokavalio ei olisi turhan yksitoikkoista.

Moni kommentoi usein minulle että ”sinä varmaan kokkaat tosi hyvää vegaanista ruokaa”. Noh…. olen asiasta eri mieltä. Toki omaan perus Suomalaisen vähän itseään vähättelevän asenteen, mutta jos rivien välistä jo osasitte tulkita, niin ruokavalioni on pääsääntöisesti vain makroihin perustuva suht askeettinen. Pidän ruoan laitosta, mutta koiran kanssa asustellen itselleni rakkaudella kokkaaminen on tasoa ”parsakaalit pannulle muiden raaka-aineiden kera ja avot!” Oma suhtautuminen ruokaan on enemmän ollut ”polttoaine” tyylinen. Nautin kumminkin suuresti hyvissä ravintoloissa syömistä, joten asenteeni tähänkin aiheeseen kuten moneen muuhunkin on seuraava. Tee se 80/20 periaatteella, mitä ikinä se onkaan, sillä muuten selkäranka napsahtaa.

Tämän tekstin tarkoitus ei nyt ollut jeesustella siitä, kuinka olen onnistunut vegaanisella ruokavaliolla ja maailma pelastuu…. ei. Niin pitkään kun ajelen v8:lla ja hypin lentokoneesta huvinvuoksi, on parempi etten lähde moiseen tekopyhäpuheeseen. Toki olen tyytyväinen voidakseni vähentää lihateollisuuden kannattamista ja jollain tavalla vaikuttaa. Vegaani aiheeseen voisin muutenkin heittää vähän liekkiä, jolloin voisimme jo pohtia kosmetiikka sekä vaatevalintoja. No mutta joka tapauksessa olen itse vetänyt sen rajan lihateollisuuteen, ja sen poissulkemiseen omasta ruokavaliosta. Miksi? no siitä olenkin jo kirjoittanut, mutta kiteytettynä siksi, että se tulee minulle luonnostaan, helposti, ja koen voivani paremmin.

On mennyt pikkasen päälle vuosi. Miten meni? Sanotaan nyt näin että sata prosenttisesti en onnistunut,  mutta en täysin epäonnistunutkaan. Olen taas vähän oppineempi ja viisaampi kun vuosi sitten. Kumminkaan sataprosenttiseksi vegaaniksi en voi itseäni enää kutsua, sillä otin talvella kananmunat takaisin aamupalaan. Lihaa ei ole mennyt suusta alas eikä tee enää mielikään, ja edelleen tässä tarkoitan myös kanaa kalaa kalkkunaa yms. Mutta haasteita on ollut välillä, etenkin sosiaalisissa tilanteissa. Joskus vegaani ja kasvis ruoka menee ihmisillä sekaisin, joten joskus olen esim. koulutuspäivillä taikka muissa työhön liittyvissä tilanteissa syönyt kasvisruokaa. Toisin sanoen, juustoa. No mut hei, kukaan ei kuollut ehkä joku pahoitti mielensä mutta en itse jaksa pingottaa näistä liikaa. Kumminkin 99% ajasta pystyn itse valitsemaan ja vaikuttamaan omiin syömisiin. Kotona ei ”vegaani” ruoan lisäksi löydy muuta kuin kananmunia.

Kokemuksia tältä ensimmäiseltä vuodelta oli sekä positiivisia että negatiivisia. Olin lukenut joidenkin tarinoita siitä, kuinka vegaani ruokavalio ei ollut sopinut heille, kuinka heille oli tullut ylikuntoa, taikka vatsa ei ollut kestänyt ja oli pakko vaihtaa takaisin liha tuotantoon. Hmmm, tuota noin. En sinänsä puhu puolesta enkä vastaan, toki yleisesti kannatan lihatuotannon kannatuksen vähentämistä. Mutta takaisin omaan kokemukseen… Muistan kyllä kuinka pari ensimmäistä viikkoa vatsa oli todella kipeä, mutta sen jälkeen oireet hävisivät ja aloin olla huomattavasti pirteämpi ja energisempi mitä pitemmälle aikaa kului. Varsinaiset haasteet tulivat talvella, kun väsymys oli jo sietämätöntä sekä oli kestänyt aivan liian pitkään. Silloin otin kananmunat takaisin aamurutiineihin ja olo muuttui täysin. On myös toki otettava huomioon se, että viime vuosi oli hyvin tapahtumarikas ja elämänmuutokset vaikuttavat myös.

Koska aihepiiri kumminkin kiinnostaa erittäin paljon, ja koen että vihdoin voin alkaa opiskelemaan ja harjoittelemaan ihan ajan kanssa; alan pikkuhiljaa tiputtelemaan tänne uusia kokeilu reseptejä jotka soveltuvat vegaanista ruokavaliota noudattavalle. Tulen nimenomaan keskittymään siihen että ateriat soveltuvat treenaavalle ihmiselle, joten lasken makrot mukaan. Sen verran mitä olen jo aihetta opiskellut ja ottanut asioista selvää, olen jo ymmärtänyt ettei vegaani tarjonta välttämättä ole kovinkaan terveellistä. Koen että ongelmaksi muodostuu hyvinkin pitkälle prosessoitu ruoka, ja uskon että vaikka muuten vegaani ruokavalio olisi lähtökohtaisesti terveellinen, muodostuu ongelmaksi kaupan hyllyiltä löytyvät ”vegaaniset” valmistevaihtoehdot. Jos yhtään jaksaa antaa aikaa lukeakseen sisältölistaa vegaanisista valmisteista niin on kyllä melko paljon ”skeidaa” tarjolla.

Ja koska tänä päivänä on tärkeää kategorioida kaikki mahdollisimman pian, niin ilmeisesti en ole enää tiukka vegaani enkä vegetaristi, niin ilmeisesti ovo-vegaani vai ovo-vegetaristi? kertokaa te… Mene ja tiedä, mutta tällä mennään nyt toistaiseksi.

<3

2 Comments

  • Life with Satu

    Musta on oikeasti hienoa, että jengi edes vähän karsii lihaa, saati että on syömättä sitä kokonaan. Jo pelkästään se, että karsii pois noita auttaa tosi paljon. Jos kaikki tekisi samaa päästäisiin paljon pidemmälle. Mutta pitäisi myös ymmärtää sitä, että on ihmisiä niinkun minä jotka tekee tätä matkaa lopulta hitaasti. Vuoden aikana oon muuttanut tosi paljon ja se jää hiljalleen tavaksi kyllä, mutta jos kaikki pitäisi muuttaa kerralla niin ei siitä mitään tulisi siitäkään.

    • annilansi@gmail.com

      Just näin. Ja jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Pienet muutokset ovat yleensä paljon pitemmälle kantavampia kuin täyskäännökset ja hetkelliset innostus pyrähdykset.

Vastaa käyttäjälle Life with Satu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

code