Urheilu

SUOMEN SUURIN FÖÖNI

Seisoin tervetuliaisdrinkki kädessä tarkkailemassa tiloja. En ollut kovinkaan pitkälle ehtinyt sisääntulosta, sillä tilaisuudessa suurin osa oli ystäviäni, joista useaa en ollut nähnyt vuosiin joten halusin vaihtaa muutaman sanan mahdollisimman monen kanssa. Tilat olivat niin täynnä vieraita, että mahduin juuri ja juuri kävelemään tungoksen keskellä. Dj Orkidea oli nostattanut tunnelman kattoon. Toisella puolella tilaa sijaitsi boheemilla tyylillä sisutettu baari korkeineen pöytineen, toisella puolella lisää istumatilaa samalla tyylillä ehostettuna. Tämä ei kumminkaan ollut mikään normaali ajanvietto paikka, vaan erittäin poikkeuksellinen sellainen. Tilan keskellä oli iso tuulitunneli, johon kaikkien huomio suuntautui.  Tunnelissa lensi par aikaa taitava kouluttaja, joka näytti miten ilmavirrassa ”tanssitaan”. Hänen perässään putkeen pääsi paljon innokkaita ensikertalaisia. Missä muualla Helsingissä tällaista voi kokea? niin…et missään.

Ehdin viikonloppuna pyörähtää Föönin avajaisissa lauantaina, valmennuspäivän jälkeen. Tuulitunneli Helsingin Kalasatamassa, kyllä, nyt se on totta.

Päivä oli melko täynnä tohinaa, ehdin juuri ja juuri takaisin kotiin käyttämään koiran ja suuntasin saman tien Kalasatamaan Redin kauppakeskukseen. Tämä aihe on erittäin lähellä sydäntäni, sillä olen harrastanut laskuvarjourheilua vuosia, ja nähnyt pitkän aikajakson lajin kehityksestä Suomessa. Kun aloitin laskuvarjourheilun seitsemäntoista vuotiaana, lajin näkyvyys Suomessa oli hyvinkin mitätön. Sitä se tuntuu kyllä edelleenkin olevan, mutta tuulitunnelien kautta myös muut lajin ulkopuolella olevat ovat saaneet helpon, edullisen ja nopean mahdollisuuden päästä kosketuksiin vapaa pudotuksen fiiliksen kanssa. Moni kysyy ”miltä vapaapudotus sitten tuntuu”? Varmasti jokainen vastaa tähän kysymykseen samalla tavalla, ”se vaan pitää itse kokea”.

Kuva: Aleksi Hietanen

Tuulitunneleissa on myös mahdollista seurata hyppääjien treenaamista ja saada käsitystä siitä, mitä siellä taivaalla tapahtuu ja mitä kaikkea lajiin kuuluu. Juurikin se osuus, mikä ei maahan näy, jota muut voivat vain lähinnä seurata Youtubesta.

Kun kilpailin joukkueessa aikanaan, ei ollut mitään tunneleita Suomessa. Itseasiassa juuri siihen aikoihin Suomalaiset hyppääjät vasta alkoivat käymään tunneleissa. Tunnelit olivat aikaisemmin olleet armeijan käytössä, kunnes niitä alettiin pikkuhiljaa avaamaan hyppääjille, ja sittemmin myös muille. Lähimmät tunnelit sijaitsivat ihan naapurimaissa. Meidän joukkue treenasi Moskovassa sekä Bedfordissa. Tunnelit tehostivat ja mahdollistivat toimintaamme huomattavasti, sillä Suomen kesä ja niin sanottu kisakausi oli niin lyhyt. Meidän joukkueelle tunneli tarjosi mahdollisuuden kehittyä talvikaudella nopeasti, joten talvikausi reissattiin ja treenattiin tulevaa kesää varten.

Kuva: Aleksi Hietanen

Suomeen tuli ensimmäinen tunneli joskus 2013 kiepeillä. Sirius Sport keskus sijaitsee Pyhtäällä. Siitä on rakennettu iso viihdekeskus jossa on myös surffisimulaattori, ravintola ja museo. Siriukseen ajelee Helsingistä noin tunnin. Siriuksessa pidettiin myös Suomen ensimmäiset tunnelikisatkin, eli sama mitä tehdään taivaalla, siirrettiin nyt myös tunneliin. Nyt kisaaminen pystyi jatkumaan ympäri vuoden. Talvella tunnelissa, kesällä taivaalla. Uskon että tunnelikisoja tulee näkemään myös Kalasataman Föönissä melko pian. Viime vuonna Siriuksessa pidettiin Suomen ennätyshypyn treenileirejä useina viikonloppuina. Tunnelissa lentäminen on yllättävän kovaa treeniä, mutta siihen tottuu jos lentää paljon. Se voi näyttää ulospäin hauskalta ja helpolta. Helppoa se ei kumminkaan ole. Tunnelin ilmanvastus ja ”nopeus” säädetään sen mukaan mitä siellä treenaa ja millä tasolla. Jos taivaalla meidän keskinopeus tippuessa on noin 200km/h,  voi päätellä minkälainen ilmanpaine on tunnelissa kun se vastaa vapaapudotusta taivaalla. Tunnelin hienous on toki se, että tehoa voi säädellä yli ja alle tuon ”keskinopeuden” reilusti, jopa kolmensadan kilometrin tuntivauhtiin. Jatkuva treenaaminen tunnelissa vaatii hyvää kuntoa, hyvää kehon hallintaa ja vähän ymmärrystä aerodynamiikasta. Tämä vain, jos harrastaa ja lentää paljon, kokeilla voi kuka tahansa.

Kuva: Aleksi Hietanen

Föönin rakentaminen alkoi samoihin aikoihin kun itse kauppakeskus. Kävin siellä pari kertaa jo ihmettelemässä tätä ihanuutta rakennusaikoihin. Fööni on itseasiassa ollut toiminnassa jo tämän vuoden huhtikuusta lähtien. Siellä ovat hyppääjät lentäneet kaiken ”rakennuspöhinän” keskellä. Fööni on täysin hyppääjien omistama tuulitunneli. Föönin konseptin on itseasiassa rakennettu hyvin eritavalla, sillä sen ympäröi kahvila/baari. Sisään käynti on sekä kauppakeskuksen puolelta, että oma sisäänkäynti ulkopuolelta, joka mahdollistaa pitemmät aukioloajat kun itse kauppakeskuksella. Se on siis urheilun lisäksi hengailu sekä ajanviettopaikka. Ensimmäisessä kerroksessa on itse tunneli sekä baari/kahvila Hangaaribaari. Yläkerrasta löytyy kokoustilat, sekä toinen tila jonka voi muuntaa tilaisuuden mukaisesti vaikkapa tanssilattiaksi. Fööni sijaitsee metroaseman puolella, joten sille puolelle jos eksyy, ei voi olla näkemättä tunnelia. Virallisesti tunneli avattiin viime viikolla 20.9, ja avajaisjuhlat pidettiin lauantaina.

Kuva: Aleksi Hietanen

Olen tavannut paljon ihmisiä jotka sanovat että ovat aina halunneet hypätä, joilla on tämä kuuluisa ”before I die” lista. No nyt kosketus lajiin on helpompaa kuin koskaan! En keksi mitään tekosyytä miksi ei menisi kokemaan tätä mieletöntä elämystä nyt kun se on täällä, meidän nenämme edessä.

Tulkaa katsomaan ja kokemaan tämä hienous. Olen varmasti itsekin aika paljon pelipaikoilla, joten jos näette tulkaa ihmeessä moikkaamaan, jos ette, käykää kokeilemassa ja laitelkaa kommentteja kokemuksistanne tänne tai mulle suoraan. Kaikki tämän julkaisun kuvat ovat Föönistä.

www.fööni.fi

<3

Kuva: Aleksi Hietanen
Kuva: Aleksi Hietanen
Kuva: Aleksi Hietanen

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

code