Työ

Resilienssi vs Vetovoiman laki….

Olin perjantaina erittäin mielenkiintoisella luennolla liittyen resilienssiin, sekä oman relisienssin kehittämistä omassa elämässä. Luennoitsijana toimi aivotutkimuksen tohtori Ville Ojanen.

Aihe oli itseasiassa erittäin mielenkiintoinen, sillä olen käyttänyt jokin verran aikaa dokumentteihin, kirjoihin, sekä käynyt valmennuksilla ja seminaareilla liittyen itsensä kehittämiseen, ja ihmisenä kasvamiseen. Tämä on vasta aloitteellinen pohdinta vailla sen kummempaa mielipidettä taikka johtopäätöstä sekä näkemystä asiaan, kunhan avaan aiheen.

Luento oli mielenkiintoinen uutta perspektiiviä antava. En koskaan lähde valmennuksiin taikka seminaareihin sillä asenteella, että luennoitsija on oikeassa taikka hänen näkemys on absoluuttinen totuus. On totta, että hän on todennäköisesti alansa ammattilainen ja omaa oman vahvuusalueen johon hän on käyttänyt huomattavasti enemmän aikaa sekä syventynyt oman osaamisalueensa oppeihin. Ihmettelen kumminkin, kun joskus tapaan ihmisiä jotka ovat lukeneet yhden opuksen liittyen elämänoppeihin ja pitävät kirjaa itse raamattuna kyseenalaistamatta tietoa yhtään sen enempää. Edes raamattua en lukisi kyseenalaistamatta sen oppeja.

Nykyään henkinen kasvu ja itsensä kehittäminen tuntuu olevan jo melko ”in”. Suomessa alkaa ilmaantua yhä enemmän yrityksiä jotka tarjoavat valmennuksia liittyen henkiseen puoleen, omanlaisen elämän rakentamiselle, sekä tavoitteiden saavuttamiseen. Maailma muuttuu nopeasti, uusia ammatteja ilmaantuu jatkuvasti, ja vanhat vain kuolevat. Ennen vain selviydyimme, nykyään kaikki perustarpeemme on tyydytetty, joten voimme käyttää resurssejamme itsemme kehitttämiseen, tai noh … mihin nyt ikinä haluammekaan. Aikaa ja rahaa on niinsanotusti yleellisyyksiin joista isovanhempamme eivät osanneet edes haaveilla.

Olen kumminkin sitä mieltä, että tietoa olisi hyvä lukea ja ammentaa mahdollisimman monesta eri lähteestä ja poimia sieltä itselleen merkittävät faktat; rakentaa oma näkemys niiden pohjalta. Omaa näkemystä voi myös aina muuttaa hyvin perusteluin. Perjantain seminaari oli mielenkiintoinen, sillä se antoi tieteellistä ymmärrystä aivojemme toiminnasta, sekä tekniikoita joilla voimme itse vaikuttaa aivojen toimintaan sekä hallitsemaan omaa käyttäytymistä ja ajatusmallia konfliktitilanteissa, oli sitten kyse haasteellinen ihmissuhde tilanne taikka konflikti työpaikalla.  Tohtorin mukaan vahvasti stressaantunut ihminen vaipuu niinsanottuun selviytymis moodiin, jossa työnnämme tietoisuutemme sekä tunteemme ja tarpeemme kauemmas. Jos stressitilassa elää liian pitkään, alkaa se vaikuttamaan ongelmallisesti ihmissuhteisiin, esimerkiksi parisuhde elämään. Hänen mukaan stressitilassa näkemys ja ajattelumalli kaventuu sekä alamme vahvasti suoriutumaan. Siinä on toki hyvät puolet, sillä tässä suoriutumismoodissa olemme erittäin aikaansaavia. Mutta aikaansaavuus ei tarkoita sitä että olisimme yhtä itsemme kanssa sekä luovia. Se ei myöskään tarkoita sitä, että tekisimme oikeita asioita oikeaan aikaan laadukkaasti, vaan sitä, että teemme vaan ihan helvetisti asioita. Tässä määrä korvaa laadun… toivottavasti. Muuten sohimme vain tyhjyyteen ja toivomme että jokin menee maaliin. Hän kertoi mielenkiintoisen faktan stressistä. Ihminen joka on tässä stressitilassa eli suoriutumismoodissa vuosia, ajautuu hän koko ajan kauemmas itsestään sekä tietoisuudesta. Nämä ihmiset ovat usein hukassa elämässä, ja hakeutuvat ammattilaisen apuun ennemmin tai myöhemmin. Silloin on aika alkaa harjoittamaan resilienssiä.

Ihmettelin vahvasti miksei tämä aihe ole koskaan noussut esille valmennuksissa joissa olen käynyt. Tämähän on käytännössä perusasia, joka pohjautuu lääketieteellisiin faktoihin, jonka meidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää. Miten esimerkiksi vahvasti ja pitkä aikaisesti stressaantunut ihminen, joka ei ole koskaan edes kuullut resilienssistä, voisi mitenkään ammentaa uutta oppia vaikkapa itsensä kehittämiskursseilla. Millään vetovoiman lailla, taikka ajatusten voimalla ei ole mitään väliä, jos resilienssi osaaminen ei ole kunnossa. Yhtälailla voisi aamulla jankata affirmaatioita peilin edessä oikeasti niihin uskomatta. Tohtorin mukaan positiivisten ajatusten väkisin pakottaminen stressaantuneeseen mieleen on vain huonoksi itselleen ja jopa joissain tapauksissa sairasta jos ei ymmärretä aivojen toimintaa, sekä kehitetä itse resilienssiä ensin. Mielen tulisi olla rauhallisessa tyytyväisessä ja turvallisessa tilassa, jotta voisimme olla edes vastaanottavaisia uusille ajatusmalleille ja opeille.

Yhtälailla voisi talousongelmallinen jankata positiivisia affirmaatioita ajatuksiin lottovoitosta, huonossa parisuhteessa elävä häitä jne. On toki hyvä keskittää fokus ja ajatukset siihen mitä haluaa, mutta uskon itse siihen, että olemme juuri nyt omien ajatustemme ja tekojemme tulosta, ei sen enempää eikä vähempää. Ilman tekoja ei ole tuloksia.

Tästä luennosta olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Harmi että olin läsnä vain neljän tunnin yö unet alla, joten sisäistäminen saattoi olla jokseenkin haasteellista. Ajattelin että etsin aiheesta lisätieoa ja kirjallisuutta. Uskon että resislienssiä pystyy reflektoimaan kaikissa elämän osa alueissa. Tulen varmasti palaamaan tähän vielä. Ihan mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!

<3

One Comment

  • Tapani Smått

    Tuossa kaikuu hyvin itse Jordan B Petersonin kautta oppimani ajatus kärsimyksestä, sen välttämättömyydestä ja siitä kuinka sen kyllä kestää jos näkee että sen avulla saavuttaa jotain.
    Ihminen on terve kun se (olemme elukoita:) pyrkii jotain kohti ja on siis päämäärä. Yksinkertainen esimerkki on kävely pellon toiselle puolelle, ihminen ei vain pyöri pellolla ja toivo pääsevänsä toiselle puolelle ja olisi onneton vain pyöriessään koko ajan törmäsi ojaan, mutta ojan ylitys ei tunnu kovin kamalalta jos kulkee suunnittelemaansa selkeää reittiä pellon poikki 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

code