Urheilu

Portugal, Alvor Algarve

Keväällä oltiin Suomiporukalla Portugalissa treenileirillä maalis-huhtikuun vaihteessa. Jälleen kerran olin paikan päällä off-season aikaan. Olen varmaan saanut todella ”kuolleen” käsityksen Algarvesta, sillä tuohon aikaan siellä ei yksinkertaisesti tapahtunut mitään. Oltiin Alvor nimisessä kaupungissa. Siellä pystyi melkeinpä kävelemään joka paikkaan, sillä se oli niin pieni kaupunki. Siellä ei ollut keväällä muita kun hyppääjiä ja golfaajia.

Alvoriin lähti 28 Suomalaista hyppääjää. Mua jännitti mennä treenileirille, sillä olin onnistunut telomaan jalkani jälleen kerran. En siis ollut hypännyt puoleen vuoteen enkä ehtinyt Suomessa hypätä ennen Portugaliin lähtöä, joten treenileirillä hyppäsin ensimmäiset hypyt leikkauksen ja kuntoutuksen jälkeen. Me oltiin hypätty Suomen ennätys hyppy Prahassa elokuussa 2017, josta kaksi viikko ehdin olla Suomessa ja sitten olinkin taas leikkauspöydällä. Onneksi jalka napsahti vasta ennätyshypyn jälkeen. Talvi menikin sitten kuntoutuksessa. Toisaalta Portugalin treenileiri kutsut tuli aika nopsaa ennätysleirin jälkeen, joten sain siitä hyvän kuntoutus motivaation keväälle, että olisin taas hyppykunnossa pian.

Lennettiin Lissaboniin ja siitä oli tarkoitus ajaa Alvoriin. Olin vaan unohtanut vuokrata auton meille, hehheh. Suurin osa mun reissuista on aika go with the flow tyylisiä mutta toki tämän olisin voinut hoitaa vähän paremmin. Kumminkin bookattiin lennot ja hotellit jo ennen joulua hyvissä ajoin, ja koska kyseessä oli vielä pääsiäisviikonloppu, olisi auton vuokrauksenkin toki voinut hoitaa yhtä hyvissä ajoin. Fiksuna sitten päivää ennen reissua tajusin, etten muistanut vuokrata autoa, ja mun hyppylupakirjakin oli vanhentunut. No onneksi lupakirjan sain voimaan vaan soittamalla suomen ilmailuliittoon ja ne laittoivat mulle sähköisen version suoraan appiin. Autoksi en kumminkaan voinut Lissabonissa muuttua, ja pääsiäisen vuoksi he olisivat veloittaneet kentällä kymmenkertaisen hinnan sekä vakuuden. Periaate syistä en halunnut ottaa enää autoa, vaan bookkasin bussiliput ja huristeltiin bussilla muiden perässä mestoille, heh saatiinpahan nukkua koko matka, eikä kummankaan tarvinnut ajaa.

Meillä oli ihana hotelli ihan meren rannalta. Käytiin melkein joka päivä rannalla lenkillä, ja hotellin salilla aina kun päästiin kentältä järkevään aikaan pois.

Lentokenttä oli viiden minuutin ajomatkan päässä meidän hotellilta. Se oli yllättävän vilkas kenttä. Yllätyksekseni sinne lensi ihan matkustajalentokoneetkin ja kentällä toimi kaksi hyppykerhoa. Mentiin kentälle hoitamaan kaikki paperiasiat kuntoon päivä ennen treenileirin alkamista. Yllättävän jouhevasti toimi kaikki, vaikka prosessi olikin melkoinen, sillä alueelle ei saanut mennä ennen henkilöllisyyden tarkastamista sun muuta byrokratiaa. Ennen kun päästiin edes hyppykerholle, täytettiin tarvittavat paperit toimistolla, josta päästiin eteenpäin seuraavaan tarkastukseen, josta saatiin rannekkeet alueella liikkumista varten, jonka jälkeen päästiin itse kentälle ja hyppykerholle. Siellä täyteltiin perus waverit ja tarkistettiin hyppykamat. Saatiin paikallinen turvallisuuskoulutus alueella toimiseen ja mahdollisiin varalaskeutumispaikkoihin, joita ei vaan ollut.  Koko alue oli pelkkää kaupunkia paitsi kentän vieressä oleva golf kenttä, siinä se varalaskeutumispaikka sitten olikin. Kun oltiin saatu kaikki tarkastukset ja paperiasiat kuntoon, käytiin hyppäämässä pari hyppyä pohjalle, jotta paikka ja laskeutumisalue oli tuttuja ennen seuraavaa päivää. Laskeutumisalue kentällä oli muuten ihan järkyttävä! Se ensinnäkään ei ollut millään tasolla tasainen vaan siellä oli isoja ojia, jotka olivat poikittain. Sen lisäksi laskeutumisalueella kasvoi pitkää heinää, jonka pituus vaihteli säärien tasolta jopa lantion tasolle ajoittain. Eikä siinä vielä kaikki, märkäkauden jälkeen se oli mukavan mutainen ja märkä, joten vaikka laskeutuisit täydellisesti uppoavat jalat mutaan. Näiden kaikkien ominaisuuksien lisäksi pitkulaisen laskeutumisalueen toisella puolella oli sähkölinjat ja toisella puolella aita kiitotien vieressä. Tämä oli todella mielenkiintoista, kun kyseessä kumminkin on kansainvälinen kaupallinen hyppykerho. Ihmettelin miksei laskeutumisaluetta oltu laitettu kuntoon, edes leikattu heinää. Siellä oli kyllä kaikki mahdollisuudet, vaikka ja mihin. Onneksi tällä reissulla kukaan ei loukkaantunut.

Sitten meidän treenit alkoikin ja seuraavasta päivästä eteenpäin oltiin kentällä aamusta iltaan. Eipä siellä Alvorissa mitään muutakaan olisi ollut kun edelleen se golf jota en ainakaan vielä harrasta; ehkä sitten vanhempana ja hitaampana. Muuten kaikki toimi ihan älyttömän tehokkaasti, mutta laskeutumisalue ärsytti. Eipä siinäkään mitään ongelmaa ollut kunhan oli hereillä koko ajan. Meillä oli kaksi tehokasta konetta käytössä koko ajan. Kiva paikka ja ehdottomasti suosittelen kaikille hyppääjille käymään Skydive Algarvessa.

Leirin jälkeen suunnattiin lepäämään muutamaksi päiväksi vielä Lissaboniin. Ihan turistina otettiin hop and off bussi ja pyörähdettiin tehokkaasti kaikki nähtävyydet läpi. Treenattiin hotellilla, syötiin hyvin, ja lilluttiin uima altaalla. Ihana lopetus treenileirille ennen Suomeen paluuta.

Se oli taas sellainen reissu; vähän erilainen. Jospa joskus pääsisin Portugaliin ihan lomailemaan ja jopa ihan sesonki aikaan.

<3

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

code