Valmennukset

Kun koira reissaa…

Olen reissannut paljon ja joskus asunut ulkomailla pari kertaa. En kumminkaan koskaan ole reissannut koiran kanssa. Kaikki koira ihmiset tietävät kuinka läheinen ystävä koirasta voikin tulla.

Päätin lähteä kolmeksi viikoksi Portugaliin. Reissu tuli loppuen lopuksi melko extemporeen. Olen ollut monta vuotta aina joulukuussa pois suomesta. Nytkin pohdin marraskuussa mihin lähtisin tänä vuonna. Lähtisinkö eu:n ulkopuolelle ja ottaisin ihan lomaa, vai jäisinkö johonkin eu maahan ja tekisin samalla töitä.

Mulla on vajaa kaksi vuotta vanha kiinanharjakoira poika, Manuel. Viime vuonna olin reissaamassa monessakin maassa. Olin Jenkeissä, Mexicossa, Caribian saarilla jne. Silloin Manu oli hoidossa osikseen äidillä, osikseen ystävälläni. Nyt en enää halunnut jättää sitä hoitoon pitkäksi aikaa yksin. Ajattelin ensin automaattisesti, että ei reissuja Annille nyt hetkeen. Koko vuosi on muutenkin ollut poikkeuksellinen, sillä olen ollut niin paljon Suomessa. Kaiken maailman koirakoulua sun muuta projektia joka on pitänyt Suomessa.

Mutta miksi jäädä Suomeen tähän aikaan vuodesta, jos voin tehdä töitä ulkomailla ja koirallakin oli jo valmiiksi passi voimassa. Päätin et tänä vuonna tuo otus lähtee mukaan aurinkoon. Sillekin paljon mukavampaa viettää aikaa auringossa ja lämmössä, kun on karvaton koirarotu. Sitten alkoikin selvittely ja säätö. Ehkä tämän reissun jälkeen osaan hoitaa asiat kerralla oikein. Soittelin Finnairille ja tarkastin käytännön asiat. Luin lentoyhtiön sivuston ohjeet ja olin ihan vakuuttunut siitä, että liput vaan ja koira kainaloon matkustamoon, heh. Mun reissu oli sopivasti vahvistunut torstaina ja lähtö oli jo tiistai aamuna. Laitoin ylös matkustamoon kelpaavan laukun mitat ja hain heti perjantain sopivan laukun. Niin ainakin luulin. Koira oli kyllä paino rajojen sisällä, mutta perhana sehän oli ihan liian pitkäjalkainen noihin pikkulaukkuihin. Oli pakko hakea heti lauantaina uusi, ja tällä kertaa otin isoimman mitä matkustamoon mahtuu, vain todetakseni saman ongelman olevan edelleen läsnä kotiin päästyäni. Ajattelin jo, että joudun laittamaan sen reppanan ruumaan, ja ilmoitin lentoyhtiölle jo etukäteen.

Maanantaina kumminkin päätin, että en laitakaan koiraa ruumaan. Mulla kumminkin on vaihto Lissabonista Faroon, ja Manu lentää ensimmäistä kertaa. Meni sitten vähän laukun koko yli sallitun mutta metsästän ison pehmeän laukun jostain, vaikka pitäisi ajaa ympäri kaikki pääkaupunkiseudun liikkeet. Niin melkein tapahtuikin ja vihdoin ja viimeinen tosiaan löysin sopivan pehmeän koirankuljetuslaukun. Siinä Manu voi seistä, ja liikkua vapaasti, kun avasi vielä sivuvetoketjut. Ja mahtui hyvin edellä olevan penkin alle. Melkoinen laukku-show ja noviisin säätöä omalta osaltani.

Kävin jopa eläinlääkärissä vielä maanantai iltana pyörähtämässä. Osa ihmisistä suosittelee rauhoittavia ensimmäistä kertaa lentävälle koiralle, joten halusin vielä sen tarkastaa itse lääkäriltä, mikä olisi pienelle koiralle paras mahdollinen ratkaisu. Kumminkaan rauhoittavia ei eläinlääkäri suositellut. Ainoastaan isommille koirille jotka menevät ruumaan, ja sekin niin että lääkkeitä on ennen lentoa jo testattu koiralla, ettei vaan tule mitään sivuoireita tai reaktiota koneessa. Hän kumminkin suositteli sellaista rauhoittavaa suihketta. Nyt en muista sen nimeä, kun puteli on laukussa ja laukku ruumassa. Joku a:lla alkava. Sitä suihkutin Manun vaatteisiin ja laukkuun jossa se nyt nukkuu.

Meillä meni oikeastaan kaikki ihan hyvin lentokentällä. Olin ajoissa tiskillä varmuuden vuoksi, eikä missään ollut jonoa. Manu aiheutti yleistä hilpeyttä kentällä koska se on niin oudon näköinen, etenkin nyt kun puin sen koko harmaaseen haalariin. En ole vielä päättänyt onko Kiinanharjakoira tosi siisti vai tosi ruma, erikoinen se ainakin on. Koneessa kaikki oli ihan ok ensimmäiset kaksi tuntia. Tuossa se nukkui mun jaloissa ihan kiltisti. Sitten tuli hepuli! eikä mikään pieni sellainen. Kassi alkoi ahdistaa, kaikki oli huonosti. Se vaan pyöri, heilui ja vinkui. Yritin silitellä ja rauhoitella tuloksetta. Pelkkää itkua tunti. Sain kanssa matkustajilta myötä häpeitä katseita, osalta murhaavia katseita tyylillä ”no pitikö tuokin tänne raahata” ”samperi samaan koneeseen sattui koira”. Hah, nyt tiedän miltä tuntuu pienen lapsen äidiltä julkisissa tiloissa missä et vaan oikein voi tehdä mitään, kun vain odottaa, että hepuli menee ohi. Vitsi ajattelin et nyt tulee muuten pitkät kolme tuntia, jos tämä näin jatkuu. No onneksi rauhoittui ja meni takaisin nukkumaan. Olen tässä pari kertaa tarkastanut, että hengittää ja kaikki ok.  En nyt vaan itse pääse vessaan, kun tuo nukkuu mun jalassa kiinni, huoh. Pysyn paikallaan nyt kun kaikki on hyvin.

Päivittelen reissusta mun instaan reaaliaikaisemmin. Toki kyseessä on siis ihan työreissu, joten päivät teen töitä, illat ja viikonloput vapaalla.

<3

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

code