Ajatuksia

HALPAA PORNOA

NAISEN VARTALO HERÄTTÄÄ TUNTEITA

Julkaisin hetki sitten kauniin sensuellin kuvan sosiaalisessa mediassa. Vaikka en enää ole minkään mallistudion listoilla, teen edelleen silloin tällöin kuvauksia harrastusmielessä. Pidän esteettisyydestä sekä taiteellisista kuvista. Voisin vaikkapa itse harrastaa kuvausta joku päivä, mutta toistaiseksi olen sopinut paremmin mallin paikalle. Jostain kumman syystä kuva kumminkin ilmiannettiin ja leimattiin pornograafiseksi. Ei rintoja näkyvillä, ei takapuolta, mutta se oli jonkun mielestä ”halpaa pornoa”.

Olen pysynyt kaukana tästä aiheesta, sillä se on kaikille meille naisille hyvin henkilökohtainen asia. Tottakai on, miksei olisi, onhan kyseessä meidän oma kehomme. Kumminkin tapahtuneesta innostuneena, päätin ottaa kantaa tähän herkkään aiheeseen. Raapaisen vain pintaa ja sohaisen vähän sinne päin aihe-aluetta joka hyvin vahvasti menee tunteisiin.

Naisen keho kautta aikojen, on ollut suuresti ihailun sekä arvostelun kohde. Kauneus ihanteet muuttuvat; milloin pitkä ja laiha mielletään kauniiksi, milloin uhkea ja muodokas, milloin atleettinen. Naisen keho on myös vahva sekä ainutlaatuinen, sillä se muuttuu sekä mukautuu useasti elämän aikana. On varmasti vähintäänkin luonnollista, että koemme ulkonäköpaineita tai stressaamme ulkoisista asioista. Vaikka olisi kuinka itsevarma sekä sujut itsensä kanssa, en usko että on olemassa naista joka ei jossain kohtaa elämäänsä olisi kokenut epävarmuutta kehonsa kanssa, iästä huolimatta.

Kuva: Jarno Grönlund

MITÄ ON KEHOPOSITIIVISUUS ?

Kehopositiivisuus on jo jonkin aikaa ollut niin sanottu muoti ilmiö. Kehopositiivisuudessa on kyse itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on, sekä itsensä rakastamisesta. Kehopositiivisuus on myös tasa-arvo sekä ihmisoikeuskysymys, joka kannustaa avarakatseisempaan sekä hyväksyvämpään ajatusmaailmaan. Kiteytettyä kyse on niin yksilön kuin yhteiskunnan hyväksynnästä sekä hyvinvoinnista. Omasta mielestäni, mielipide kirjoitushan tämä on, kehopositiivisuudessa on kyse ennen kaikkea oman kehonsa arvostuksesta, sekä kunnioituksesta. Vain siten voi, sekä haluaa tehdä omalle keholleen ja terveydelleen aidosti hyviä asioita ja valintoja.

Jostain kumman syystä kehopositiivisuus koetaan silti ylipainon hyväksymisenä, vastaiskuna pinnalliselle materialistiselle maailmalle jossa elämme. Jossain kohtaa ”hästägistä” kehopositiivisuus tuli automaattisesi ylipainon ystävä, jopa kannattaja. Tuon hästägin alta ei löydy alipainosta kärsiviä huippumalleja, saatikka para urheilijoita. Mielestäni itse kehopositiivisuus on täysin väärin ymmärretty sekä käytetty termi.

Oli minkä kokoinen tahansa, oman itsensä hyväksyminen, rakastaminen sekä arvostus on varmasti onnellisemman arjen resepti. Kun kyseessä on terveysriski kuten esimerkiksi alipaino, siinä missä ylipainokin, ei kyseessä ole enää oman kehon arvostus saatikka fyysinen tai henkinen hyvinvointi. Jos näin olisi, toiseen naiseen kohdistuva käytetään sitten sanaa ”nettikiusaaminen” varmasti vähentyisi.

Jokaisen keho kertoo ulospäin elintavoista, sekä fyysisestä että henkisestä hyvinvoinnista. Mutta jokaisen kehon takana on myös tarina. Emme voi tietää, joten ennen kun syyttävä sormi heilahtaa, ivalliset sanat pursuavat ulos, olisiko syytä kumminkin mennä itseensä ja miettiä miten sitä omaa asennetta voisi parantaa. Minä, kuten varmasti moni muukin nainen, on käynyt pitkän matkan oman kehonsa hyväksymisen kanssa. Vaikken ole aina siellä missä haluaisin olla, olen hyvin sujut itseni kanssa sekä rakastan kehoani. Joskus olen tiukemmassa kunnossa, joskus olen pehmeämpi. Arvet kertovat elämästä, ja fyysiset rajoitteet tuovat mukavaa pikku lisähaastetta tekemiseen. Urheilussa olen opetellut kärsivällisyyteen, suostutteluun, ei pakottamiseen.

Toista kehoa ei tule, tällä mennään loppuun asti.

Kuva: Jarno Grönlund

ONKO MEISTÄ TULLUT HEIKKOJA ?

Vai onko meillä liian hyvä olla, joten meillä on paha olla. Meillä taitaa olla perusasiat niin hyvin, että meistä on tullut vähän laiskoja.  

Ei ole helppoa olla nainen, ymmärrän. Olen ollut alipainoinen, muistan miltä se tuntui. Minulla on myös ollut ylimääräistä, ja muistan erittäin hyvin miltä ne kilot tuntuivat. Jos miellytät toisen silmää, kauhistutat toista. Mutta onko meidän sukupolvi täysin sokerista? Jos meillä on aikaa ja energiaa kritisoida sekä arvostella, vieläpä netissä, ei kasvotusten, olisiko meillä aikaa tehdä sillä ajalla jotain, joka vie meitä yksilöinä haluttuun suuntaan? Onko tosiaan näin, että valitamme, kritisoimme, arvostelemme, muttemme ole valmiita itse tekemään töitä muutoksen eteen? Oli kyseessä sitten haluttu tavoite millä tahansa elämän osa-alueella rima toimeenpanolle näyttää olevan turhan korkealla. Onko tosiaan näin ettemme ole itse valmiita muuttumaan, saatikka muuttamaan omia toimintamallejamme?

Miksei toisen onnistuminen ja menestys voisi olla innostavaa, inspiroivaa ja motivoivaa?

Miten sosiaalinen media vaikuttaa nuorten naisten tai tyttöjen minäkuvaan sekä mielenterveyteen? Onko lapsen paikka ylipäätään somessa? Tähän aihe alueeseen en syvällisemmin paneudu. Luoja ei ole minulle lapsia suonut, joten en koe että olen oikea henkilö ottamaan tähän aiheeseen kantaa. Sosiaalinen media on varmasti hyvä työkalu, mutta onko se kenellekään terve ajanviettopaikka.

VALOKUVAUS ON YKSI TAITEEN MUOTO

Hyvä kuva on valokuvaajan ottama kuva mallista. Se ei ole muokattu epä-aito selfie vaan yksi taiteen muoto. Olen aina ollut taiteellinen vaikkei se minun nykyisessä ammatissani taikka urheilussa tule esille. Ehkäpä tulevaisuudessa olen itse kameran toisella puolella.

Kuva: Jarno Grönlund

Naisen keho on kaunis, iästä ja koosta riippumatta. Tässä vielä tämä kaunis kuva, joka jonkun mielen pahoitti pahasti.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

code